Artikkeli on julkaistu 14.2.2020.

ADAAK NAAJO IPPO IE – EI OPPI OJAAN KAADA 

Käsittelen artikkelissani kääntäjän työtä jatkuvan kehittämisen, kehittymisen ja kouluttautumisen kannalta. Keskityn pääosin juuri kaunokirjallisuuden kääntäjiä koskeviin seikkoihin. Mutta toisaalta, samat asiat koskevat ainakin osittain myös muita kirjallisuuden lajeja, ja myös asiatekstien kääntämistä. 

Keskustellessani kirjallisuuden kääntäjien – niin suomentajien kuin suomalaista kirjallisuutta muille kielille kääntävien kanssa – esille ovat usein nousseet seuraavat huomiot ja koulutustarpeet: lähdekielen ja kohdekielen muutosten tuomat haasteet, verkostoitumisen merkitys sekä vertaistuki ja muilta kääntäjiltä oppiminen. Käytän jatkossa kaikista kääntäjistä ammattinimikettä kääntäjä, olipa kielipari tai käännössuunta mikä tahansa. 

Lähdekieli ja kohdekieli muuttuvat – joitakin keinoja pysytellä muutoksissa mukana 

Kirjallisuuden kääntämisen perustana voitaneen pitää kääntäjän valitsemaa käännösstrategiaa. Jos käännettävä teksti on kauan sitten kirjoitettu tai sijoittuu menneeseen aikaan, on päätettävä, miten käännös parhaiten saavuttaa nykylukijan. Säilytetäänkö alkuperäistekstin ajanmukainen tyyli vai tuodaanko käännös nykypäivään? 

Jos tavoitellaan alkutekstin mukaista mennyttä ajankuvaa, siihen päästäkseen kääntäjän olisi hyvä lukea vastaavanlaista omankielistä kirjallisuutta mahdollisimman autenttisten kielivivahteiden saavuttamiseksi. Mutta jos käännösstrategiaksi valitaan tekstin tyylin nuorentaminen, antaa palaa! 

Nykykieli, niin yleiskieli kuin sen eri variaatiot, vellovat jatkuvassa muutoksessa. Kääntäjän on pysyteltävä muutoksissa mukana. Pelkästään ei riitä se, että ymmärtää kielen muutoksia, vaan ne on osattava sijoittaa laajemmin. Kääntäjän ammattikenttä on monisäikeinen: kirjallisuuden vivahteiden lisäksi on ymmärrettävä muun muassa sekä lähde- että kohdekielen maiden historiaa, yhteiskuntien muutoksia, kulttuuria ja elämäntapaa yleisemminkin. Tämä on mahdollista lukemalla eri aikakausien tekstejä sekä kohdekielellä että lähdekielellä. 

Muutosten seuraamiseen ja omaksumiseen on nykyään onneksemme useita keinoja – kiitos internetin ja muiden sähköisten palveluiden. Sen lisäksi että kääntäjä lukee mahdollisimman paljon ja monipuolisesti niin lähdekielistä kuin kohdekielistä kirjallisuutta, on nykyään vaivatonta esimerkiksi seurata aikakausi- ja sanomalehtien uutisointia, katsella televisiokanavia, kuunnella kirjallisuutta, radiota tai podcasteja. 

Kirjalliset, virtuaaliset tai audiovisuaaliset välineet ovat avuksi, mutta eivät korvaa oleskelua ja työskentelyä autenttisessa ympäristössä. Sen vuoksi Suomessa asuvan kirjallisuuden suomentajan on suotavaa ja tarpeellista vähintään kerran vuodessa tehdä työmatka maahan, jonka kielestä hän suomentaa. Aivan samoin perustein Suomessa asuvan suomalaista kirjallisuutta kääntävän kääntäjän pitäisi oleskella kotimaassaan tai vastaavasti ulkomailla asuvan kääntäjän vierailla Suomessa.

Työmatkojen merkitystä täytyy yhä enemmän korostaa. – Kielen muutosten omaksumisen lisäksi kääntäjälle tarjoutuu työvisiittinsä aikana erinomainen tilaisuus perehtyä paikalliseen kustantamokenttään, kirjakauppojen tarjontaan, kirjallisuus- ja muihin kulttuuritapahtumiin. Tuskinpa kukaan vuoden 2019 aikana Helsingissä piipahtanut kääntäjä on jättänyt väliin taidemuseo Amos Rexiä tai keskustakirjasto Oodia, noita pääkaupunkimme ehdottomia vetonauloja! 

Voimavarana vertaistuki ja verkostot 

Kääntäjän työ on enimmäkseen yksinäistä puurtamista, usein kalenteria ja kelloa seuraten: Käännössopimuksen mukainen palautuspäivä lähestyy. Paniikki meinaa iskeä. – Käännöstyörupeaman aikana tehtyjen yksinäisten, moninaisten itämaisten meditaatioiden, kilometrien mittaisten ajatuskävelyjen tai reipashenkisten kuntosalirääkkien ohessa useimmat kääntäjät kaipaavat vertaistukea ja verkostoja. On todella hyödyllistä ja hauskaa purkaa paineita omalla alalla työskentelevien kanssa, olivatpa kyseessä kääntäjäkollegat tai muut kirjallisuuden kentällä työskentelevät. Eikä ole yhtään haitaksi, jos vapaailtana käy vaikka teatterissa, elokuvissa tai konsertissa. Työtähän sekin on, mutta aivan toisenlaista! 

Monesti kääntäjät hakeutuvatkin samanhenkisten kirjallisuusihmisten pariin. Mikäpä siinä! Kirjallisuustapahtumat, kirjamessut tai lukupiirit ovat hyviä kanavia tavata omalla alalla työskenteleviä. Harvoinpa kirjallisuuden kääntäjä kykenee lokeroimaan ajankäyttönsä pelkästään kääntäjän työhön ja vapaa-aikaan, sillä molemmat osiot – jos niitä yleensä voi erotella – täydentävät toisiaan. 

Myös monet kääntäjien työtä ja toimintaa tukevat ja sivuavat tahot järjestävät tilaisuuksia alan ammattilaisille ja kääntäjänuralle pyrkiville. Esimerkiksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (SKTL), Kääntäjien ammattiosasto KAOS tai tekijänoikeusjärjestö Sanasto monien jäsenjärjestöjensä kanssa ottavat tapahtumissaan monesti huomioon myös kääntäjien näkökulman. Tietoa alan tapahtumista saa järjestäjien uutiskirjeistä. Tilaa niitä sähköpostiisi, ilahdu ja osallistu! 

Erinomainen tapa löytää uutta inspiraatiota ja uudenlaisia näkökulmia omiin käännöstyörutiineihin on hakeutua kääntäjäresidenssiin joko suomalaisiin kohteisiin tai ulkomaille. Joitakin hyödyllisiä linkkejä löytyy esimerkiksi täältä ja googlaamalla lisää. Vinkkejä voi kysellä myös kääntäjäkollegoilta. 

Koulutusmuotoina seminaarit, työpajat ja mentorointi 

Kuten edellä on jo todettu, kääntäjät tarvitsevat keinoja, kuinka pitää yllä ammattitaitoa ja kehittyä ammatissaan. Oma aktiivisuus on valttia: on vain koetettava kaivautua ulos omasta poterostaan ja kokea kollegoiden seura, sympatia, huolet, haasteet – ja myös ilot. 

Omassa työssäni yhä toistuvasti huomaan sekä niin uransa alussa olevien kääntäjien että myös jo kääntäjänurallaan edenneiden tarvitsevan ja kaipaavan niin yhteisöllisyyttä kuin myös ajankohtaista koulutusta. FILI järjestää vuosittain Helsingin kirjamessujen yhteydessä seminaaripäivän, jonka aikana perehdytään niin ajankohtaiseen kirjallisuuteen kuin muihin kääntäjille tärkeisiin aiheisiin. Käännöstyöpajoja järjestetään tarpeen mukaan; myös sekä suomentajille että kääntäjille yhteistyössä kääntäjäliittojen kanssa. 

FILIn järjestämät koulutukset on suunnattu enimmäkseen muille kielille kääntäville kääntäjille. Niin SKTL:n kuin KAOS:n koulutukset tavoittelevat suomentajia. Lisätietoja kaikista koulutuksista saa järjestävien tahojen kotisivuilta ja uutiskirjeistä. 

Melko uusi mutta hyväksi havaittu koulutusmuoto on kääntäjien mentorointtiohjelma. FILI:n mentorointiohjelman aikana aloitteleva kääntäjä muun muassa laatii käännösnäytteen, jota kokenut kääntäjä kommentoi ja muutoinkin ohjaa käännösprosessin aikana. Tavoitteena on näytekäännös, jonka voi lähettää kustantajille näytteenä kääntäjän taidoista. Mentorointiohjelmaan kuuluu myös opastus lukijalausunnon kirjoittamiseen ja muihin kääntäjälle tärkeisiin työkaluihin, kuten sanakirjalinkkeihin, ansioluettelon laatimiseen, oman käännösportfolion tai käyntikorttiin tarvittavien tietojen kokoamiseen. Mestari-kisälli- työskentely on kummallekin osapuolelle antoisaa. 

SKTL:n mentoriohjlema poikkeaa FILI:n mentoriohjelmasta eikä siinä ole kiinteitä, kaikkia osallistujia velvoittavia osia, kuten käännösnäytteitä. SKTL:n mentoriohjelma muodostuu kunkin mentoriparin näköiseksi ja pyrkii vastaamaan aktorin ammatillisiin haasteisiin, jotka saattavat olla myös hyvin käytännönläheisiä. SKTL:n mentoriohjelma toteutetaan jatkuvan haun periaatteella ja hakulomake aktoriksi on avoinna SKTL:n jäsensivuilla.

Aktiivisuus kannattaa! 

Työtilaisuuksia ei juuri kanneta eteen tarjottimella, vaan kääntäjän on itse oltava aktiivinen ja osallistuva. Ammattitaidon ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen on välttämätöntä. Aivan kuin viulistin, on kääntäjänkin pidettävä tärkeimmät työvälineensä, kielet, jatkuvasti oikeassa vireessä. 

Artikkelin on kirjoittanut Merja Aho, joka työskentelee Kirjallisuuden vientikeskuksessa FILIssä kääntäjäkoulutusten suunnittelijana. Päätyönsä ohessa hän suomentaa virosta niin kaunokirjallisuutta kuin asiatekstejä.