Asiatekstinkääntäjien ja tulkkien etiikasta on keskusteltu paljon. Esimerkiksi jo auktorisoitujen kääntäjien ja asioimistulkkien koulutukseen kuuluu vahva eettinen puoli ja heidän toimintaansa ohjataan myös lainsäädännöllä. Kirjallisuuden kääntäjien etiikasta sen sijaan ei juuri puhuta. Tämä saattaa johtua siitä, että ammatissa on kyllä oma työmoraalinen koodistonsa, jota tulee noudattaa, mutta joka alalla pitkään toimineella niveltyy luonnolliseksi osaksi työskentelyä ilman erillistä pohdintaa.

Tässä artikkelissa ei ole mahdollista ottaa esille niitä eettisiä kysymyksiä, joita kääntäjä joutuu pohtimaan käännöstyötä tehdessään, ja jotka hyvin pitkälti liittyvät valittuun käännösstrategiaan. Esimerkiksi se, saako kirjailijan laatimaa tekstiä kääntäessään kotouttaa lukijan työn helpottamiseksi, on kokonaan oma keskustelunsa.

Käännössopimusta voidaan pitää kirjallisuuden kääntäjän eettisenä ohjeena. Sopimusta noudattaessaan kääntäjän siis tulisi automaattisesti toimia eettisesti, mutta onko näin? Voiko sopimuksen laatia siten, että työskentely sen pohjalta ei olekaan eettistä? 

Jotkut käännössopimuksen kohdat ovat yksiselitteisiä. Mikäli sopimus kieltää kääntäjää millään tavalla paljastamasta kääntämänsä tekstin sisältöä ulkopuolisille, on selvää, että käännöstä tai alkutekstiä ei jätetä ajelehtimaan kahvilan pöydälle. Toiset kohdat taas vaativat kääntäjältä arviointeja, kuten se, milloin työ uhkaa viivästyä jostakin syystä niin paljon, että kustantajalle tulee ilmoittaa mahdollisesta viivästyksestä.

Tähän artikkeliin on koottu eettisiä kysymyksiä, joita kirjallisuuden kääntäjän tulee sopimusta allekirjoittaessaan ja noudattaessaan huomioida. Monet näistä sivuavat kääntämisen etiikan ohella myös kustannustoiminnan etiikkaa, sillä nämä kaksi kulkevat vääjäämättä rinta rinnan. Mikäli kustantaja toimii epäeettisesti, on kääntäjän joko tingittävä oman toimintansa eettisyydestä tai sanouduttava irti yhteistyöstä. Esimerkiksi liian tiukka kustannusaikataulu johtaa tilanteeseen, jossa kääntäjällä ei ole riittävästi aikaa korkeatasoisen käännöksen laatimiseen. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät luovuttaa kustantajalle keskeneräinen käännös, polttaa itsensä loppuun tai kieltäytyä työstä, mikä on koko kääntäjäkuntaa ajatellen ainoa oikea vaihtoehto.

Kääntäjän keskeisin kysymys ennen kustannussopimuksen solmimista onkin, osaanko ja ehdinkö tehdä tämän käännöksen. Jotta kääntäjä voi vastata tähän kysymykseen, hänen täytyy aina tutustua huolellisesti käännettävään teokseen ennen käännössopimuksen solmimista sekä arvioida kustannusaikataulun realistisuutta. Jotta se olisi mahdollista, kääntäjällä täytyy olla käsitys siitä, miten paljon aikaa hän minkäkin laisen tekstin kääntämiseen tarvitsee. Lisäksi nykyisin kääntäjältä saatetaan ostaa lisäpalveluita, kuten kääntämistä suoraan taittoon, jolloin siihen kuluva lisäaikakin pitäisi osata ennustaa.

Ammattitaitoinen kirjallisuuden kääntäjä on perillä osaamisensa ja jaksamisensa rajoista ja osaa siksi tehdä eettisesti kestäviä päätöksiä ottaessaan vastaan työtehtäviä. Hän ei lupaa liikoja eikä myöskään aja itseään piippuun, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Aloittelevan kääntäjän sen sijaan ei ole helppo arvioida, miten kauan jonkin teoksen kääntämiseen pitää varata aikaa tai kuinka kauan itse kääntämistä seuraavat työvaiheet kestävät. Konkarikin saattaa joutua arvioimaan osaamistaan tai jaksamistaan uudelleen esimerkiksi sairauden takia tai elämäntilanteen muuttuessa yllättäen. Kirjallisuuden kääntäminen pohjaa kaikessa kääntäjän kompetenssille, ja siihen kuuluu myös taito arvioida omaa osaamista ja pystymistä kulloisessakin tilanteessa. 

Kun kääntäjä lukee teosta ennen käännössopimuksen solmimista, hänen pitää myös arvioida, tarvitaanko käännösprosessissa asiantuntija-apua, mikäli kustantaja ei jo ole tehnyt päätöstä, että työ teetetään työryhmällä. Asiantuntijan tai asiantuntijoiden käyttäminen lisää käännöksen hintaa ja kustantaja saattaa olla halukas suosimaan kääntäjää, joka lupaa laatia koko käännöksen itsenäisesti. Jälleen kääntäjä on tilanteessa, jolloin työ uhkaa livetä käsistä. Rehellinen kääntäjä tunnustaa, ettei hänellä ole vaikkapa astrofysiikan erityisosaamista, vaikka saattaakin sitten joutua jännittämään, löytääkö kustantaja kääntäjän, jolla on.

Sopimuksen yksityiskohdista neuvoteltaessa kääntäjän on osattava arvioida työnsä arvo ja esittää oma palkkiopyyntönsä. Jos vaatii liian suurta käännöspalkkiota, voi jäädä ilman työtä, mutta jos polkee hintoja, tulee toimineeksi koko ammattikunnan näkökulmasta epäeettisesti. Tilanne on vaikea, ja etenkin aloittelijoiden on vaikea pyytää ja saada työstään riittävä korvaus. Välillä kustantaja saattaa jopa valita vaativallekin teokselle aloittelevan kääntäjän siinä toivossa, että näin saa työn teetettyä merkittävästi halvemmalla. Tällainen toiminta ei ole eettisesti kestävää. 

Epäeettistä on myös, että osa kustantamoista pakottaa kääntäjän hankkimaan oman käännöspalkkionsa itse hakemalla apurahoja, vaikka apurahojen tarkoitus olisi olla lisärahoitusta kustantajan maksaman käännöspalkkion rinnalla. Etenkin pienten kielten aloittelevat kääntäjät suostuvat usein tällaiseen saadakseen edes joskus toteuttaa kutsumustaan kirjallisuudenkääntäjänä. Kustantajan tulisi aina maksaa käännöspalkkio eikä kääntäjän koskaan pitäisi joutua luovuttamaan käännöksensä oikeuksia ilmaiseksi. Suostuessaan rahoittamaan työnsä pelkästään apurahoilla kääntäjä tukee koko kääntäjäkunnan kannalta epäsuotuisaa käytäntöä.

Entä miten kääntäjän tulee suhtautua kirjallisuuteen, jota hän ei lainkaan arvosta tai joka suorastaan loukkaa hänen arvojaan? Onko kääntäjän eettistä ottaa vastaan työ, jota kohtaan hän tuntee vastenmielisyyttä? Näitä kysymyksiä jokainen kääntäjä joutuu pohtimaan omalla kohdallaan ja arvioimaan, miten paljon tekstiä kohtaan tunnettu antipatia vaikuttaa työn laatuun. Työtä tehdään myös rahan takia eikä kaikesta työstä tarvitse tykätä, mutta ainakin eettisesti arveluttavalta tuntuvan teoksen käännöstyön vastaanottamista kannattaa harkita tarkoin. Tällainen voi olla vaikkapa paljon virheellistä tai asenteellista tietoa sisältävä tietokirja. 

Artikkelin on kirjoittanut Hanna Pippuri.