Kirjallisuuden kääntäjille apurahat ovat elintärkeää tukea. Ilman valtion apurahapolitiikkaa Suomeen ei todennäköisesti olisi syntynyt nykyisen kaltaista päätoimisten kirjallisuuden kääntäjien ammattikuntaa. Merkittävää on myös erilaisten kulttuuria tukevien järjestöjen kääntämiselle antama tuki.

Kirjastoapurahajärjestelmä perustettiin 1960-luvun alussa edistämään kaunokirjallista luovaa työtä. Vuonna 1984 mukaan otettiin yleinen tietokirjallisuus. Valtion taiteilija-apurahajärjestelmä luotiin 1960-luvun lopussa, ja kirjallisuuden kääntäjät ovat alusta asti olleet järjestelmän piirissä. Joulukuussa 1969 voimaan astunut laki (asetus 845/1969) määritteli, että kääntäjille jaetaan yksi 3-vuotinen ja neljä 1-vuotista taiteilija-apurahaa.

Sen jälkeen lakia on muutettu useaan kertaan. Eri taiteenalojen keskinäiset jakosuhteet poistettiin laista vuonna 2000. Nykyisin ne määrittelee Taiteen edistämiskeskus (Taike), ja niistä päättävät eri taidetoimikunnat omilla toimintasektoreillaan.

Valtion taiteilija-apurahat

Kirjallisuuden alan taiteilija-apurahoista päättää valtion kirjallisuustoimikunta. Se on opetusministeriön alainen kirjallisuuden asiantuntijaelin, jonka jäsenet taideneuvosto nimeää kahdeksi vuodeksi kerrallaan kuultuaan kirjallisuuden alan keskeisiä järjestöjä ja laitoksia. Toimikunnan jäsenet toimivat luottamushenkilöinä. Hallinto hoidetaan Taiteen edistämiskeskuksessa.

Viime aikoina noudatetun käytännön mukaisesti kääntäjille jaetaan vuosittain yksi 5-vuotinen, kaksi 3-vuotista ja viisi 1-vuotista apurahaa, joista yksivuotinen voidaan jakaa myös kahtena puolivuotisena. Valtion kirjallisuustoimikunta on pääsääntöisesti noudattanut tyvestä puuhun -periaatetta: ensin hakijan on saatava yksivuotinen, vasta sen jälkeen kolmivuotinen ja sitten ehkä jossain vaiheessa viisivuotinen. Ei siis kannata suoraan hakea pelkkää viisivuotista, jos ei ole ennen saanut valtion taiteilija-apurahaa. Ei auta, vaikka olisi saanut yksityiseltä rahastolta pitkänkin apurahan.

Toimikunta ei voi jakaa lyhyempää (eikä pitempää) apurahaa kuin hakija on hakenut. Puolivuotista apurahaa on aikaisemmin pidetty poikkeuksena: käytäntönä on ollut, että yksivuotinen apuraha voidaan puolittaa, vaikka hakija ei olisi sitä hakenut. Nykyinen toimikunta on päätynyt tiukempaan tulkintaan. Puolivuotisenkin apurahan saa vain, jos on sen hakemukseen merkinnyt. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, mitä hakee. Viisas hakija ruksaa monta vaihtoehtoa.

Kuinka suuri on taiteilija-apuraha?

Uuden lainsäädännön mukaisen sosiaaliturvan sisältävän taiteilija-apurahan suuruus vuonna 2019 on 1733,37 euroa kuukaudessa. Apuraha sisältää Maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen eläke- ja tapaturmavakuutuksen. 

Apurahansaaja on velvollinen ottamaan itselleen eläke- ja tapaturmavakuutuksen. Sitä on haettava kolmen kuukauden kuluessa apurahan myöntämisestä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta Melasta. 

Lisätietoa taitelija-apurahastaa voit lukea täältä.

 

Kohdeapurahat ja pohjoismaiset matka-apurahat

Valtion kirjallisuustoimikunta jakaa vuosittain myös kirjallisuuden kohdeapurahat, jotka on tarkoitettu kirjailijoille ja kääntäjille kaunokirjallisuutta edistäviin hankkeisiin ja työkustannusten korvaamiseen. Apurahat myönnetään seuraavan vuoden hankkeisiin, ja jakosummat ovat vaihdelleet 2000 ja 4000 euron välillä. Päätöksissään toimikunta kiinnittää huomiota hankkeen taiteelliseen laatuun ja kustannusarvion realistisuuteen. Hakijan saama muu rahoitus otetaan aina huomioon – tässä niin kuin muissakin apurahoissa.

 

Kirjastoapurahat

Kirjastoapurahat jakaa Taiteen edistämiskeskuksen alainen kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta. Tukea myönnetään kirjailijoille ja kääntäjille luovaan kirjalliseen työhön, ja se on harkinnanvaraista. Apurahaa ei myönnetä hakijalle, jolla on samana vuonna valtion taiteilija-apuraha, muu vastaava apuraha tai taiteilijaprofessuuri. Hakijalta edellytetään vähintään yhtä julkaistua teosta. Hakemuksia käsiteltäessä kiinnitetään huomiota aikaisempaan tuotantoon ja nykyiseen luovaan työvaiheeseen sekä työsuunnitelmaan.

Suuruudeltaan kirjastoapurahat vaihtelevat noin 1000 euron ”esikoispotkusta” 14 500 euroon. Kuten taiteilija-apurahoja, myös kirjastoapurahoja koskee 1.1.2009 voimaan tullut apurahansaajien sosiaaliturvaan liittyvä lainsäädäntö. Sen mukaan Suomessa asuva apurahansaaja on velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjäin eläkelaitoksessa (MELA), mikäli apuraha on myönnetty vähintään neljäksi kuukaudeksi ja vastaa summaltaan 3900 euron vuosiansioita vuonna 2019.  Tarkempia tietoja vakuutusvelvollisuudesta saa MELA:sta tai soittamalla numeroon 029 435 2650.

Lisäksi kirjastoapurahalautakunta myöntää avustuksia iäkkäille kirjailijoille ja kääntäjille, jotka elävät ahtaissa taloudellisissa oloissa sekä erityisissä tapauksissa kirjailijoille ja kääntäjille, jotka sairauden tai työkyvyttömyyden johdosta ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Avustukset ovat harkinnanvaraisia. Hakijan taloudellista tilannetta arvioitaessa avustusta ei pääsääntöisesti myönnetä hakijalle, jonka verotettavat vuositulot ylittävät valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän.

Muita apurahanjakajia

Valtion lisäksi apurahoja taiteenharjoittajille jakavat myös monet kunnat, mm. pääkaupunkiseudulla Helsinki, Espoo ja Vantaa. Huomattavia taiteen tukijoita ovat yksityiset säätiöt, kuten Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Kansan sivistysrahasto, ja – suurimpana näistä – Suomen Kulttuurirahasto. Viime vuosina Kulttuurirahasto on jakanut vuosiapurahan suuruisia stipendejä, joihin on liitetty myö erillinen sosiaaliturva. 

Pohjoismaisten kielten kääntäjät voivat saada tukea Suomalais-ruotsalaisesta, Suomalais-norjalaisesta, Suomalais-tanskalaisesta ja Islantilais-suomalaisesta kulttuurirahastoista. Muista kielistä kääntävien kannattaa ottaa selvää mahdollisista kulttuurirahastoista sekä lähtömaan apurahajärjestelmistä, sillä useat maat tukevat kirjallisuusvientiä antamalla apurahoja kirjallisuuden kääntämiseen. 

Pienilevikkisen kirjallisuuden suomentamiseen tai ruotsintamiseen voi saada apurahaa myös FILI:ltä, joka yleensä tukee suomalaisen kirjallisuuden vientiä. FILI: apurahaa hakee kustantaja, mutta hakemuksen liitteeksi tarvitaan käännössopimus.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto jakaa kolmesti vuodessa kääntäjien Kopiosto-apurahoja

Tietoa apurahojen jakajista, hakuajoista ja tarkoituksesta löytyy runsaasti internetistä, mm. Aurora-tietokannasta sekä Tinfon Apurahavahdista.SKTL:n I jaostolla on myös oma apurahakalenteri, johon pääsee kirjautumalla jäsensivustolle.

 

Miten apurahaa haetaan?

Miten apuraha-anomus sitten täytetään? Millainen on hyvä hakemus? Mistä lähteä liikkeelle? 

Monet apurahojen jakajat ovat laatineet hakijoita varten ohjeet, joihin kannattaa perehtyä. Seikkaperäisiä ohjeita löytyy esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston hakuoppaasta. Kannattaa myös käyttää hyväksi apurahan jakajien neuvontapalveluita. Siellä neuvotaan mielellään, sillä hyvin ja oikein täytetty hakemus palvelee parhaiten myös valintalautakuntia ja säästää täydennyspyynnöiltä.

Seuraavassa muutamia vinkkejä, jotka on koottu apurahan jakajien laatimista ohjeista ja haastattelemalla lautakuntien jäseniä.

  1. Tee hyvä pohjatyö. Optimoi mahdollisuutesi.

– Lue hakuohjeet ja mieti, sopiiko apuraha tarkoitukseesi.

– Ota selvää edeltäneistä apurahapäätöksistä ja niiden yleislinjasta, esim. minkä suuruisia summia aikaisemmin on myönnetty.

– Suunnittele. Ota selvää milloin apuraha tulee käyttää

–Sopiiko se hankkeesi aikatauluun?

– Tarkista milloin hakuaika päättyy. Myöhästyneitä hakemuksia ei oteta huomioon.

  1. Laadi hakemus ohjeita noudattaen. Hyvä hakemus on perusteltu, selkeä ja tiivis.

– Yleensä apurahaa haetaan lomakkeella, joko sähköisellä tai painetulla. Täytä se huolellisesti.

– Tärkein kohta on käyttötarkoitus/työsuunnitelma. Tiivistä olennainen. Perustele hankkeesi. Vakuuta päätöksentekijä osaamisestasi. Keskenään melko tasavertaisia hakijoita punnittaessa työsuunnitelma painaa eniten.

– Kustannusarvio: laadi hankkeesta talousarvio ja rahoitussuunnitelma. Hae realistista summaa.

– Jos haet työskentelyapurahaa, erillistä kustannusarviota ei yleensä tarvita, työsuunnitelma riittää. Mainitse ne teokset, jotka aiot kääntää: alkuteoksen nimi ja tekijä, teoksen laajuus, kustantaja ja ilmestymisen ajankohta, jos se on jo tiedossa. Voit myös luonnehtia teoksia lyhyesti.

  1. Tarkista liitteet ja mahdolliset suositukset.

– Liitteillä voit täydentää hakemusta.

– Keskeinen liite on hakijan CV. Kerää siihen joko valikoitu tai kattava luettelo aikaisemmista käännöksistäsi perustietoineen.

– Päättäjien kannalta parasta on, jos liiteaineisto on sähköisessä muodossa tai sopii hakemuksen väliin. Ei kannata lähettää kokonaista kirjaa tai kansiota.

– Poikkeuksena on kuitenkin kirjastoapurahalautakunta: jos käännät uudelle ja/tai melko tuntemattomalle kustantajalle, lautakunta toivoo, että lähettäisit käännöksesi nähtäväksi.

– Jotkut apurahojen jakajat toivovat suosituksia. Käytännöt vaihtelevat. Kulttuurirahastolla on oma menettelynsä, jossa suosittelija antaa lausunnon sähköisesti verkossa. Kääntäjän ehkä luontevin suosittelija on kustannustoimittaja.

  1. Muista vielä tarkistaa, että

– olet täyttänyt lomakkeen kaikki kohdat

– olet allekirjoittanut hakemuksen

– olet ottanut hakemuksestasi kopion tai tallentanut sähköisen hakemuksen omaan käyttöösi – voit tarvita sitä myöhemmin!

– lähetät hakemuksesi ajoissa!

Hakemus kannattaa laatia mahdollisimman rehellisesti. Kerro kaikki tärkeä turhia lavertelematta mutta olennaista unohtamatta. Kilon painoiseen liitenivaskaan tai kymmeniin tiedostoihin ei mikään lautakunta ehdi perehtyä. Toisaalta viime hetkessä sutaistu anomus, jossa oletetaan, että kaikki päättäjät ovat selvillä hakijan erinomaisuudesta ja laajasta tuotannosta, joutuu sekin helposti hylättyjen joukkoon. 

Tavallisesti lomakkeessa kysytään hakijan edeltävinä 3–5 vuotena saamat apurahat. Ne on syytä ilmoittaa, sillä ne päätyvät lautakunnan tietoon muutakin kautta.

Yleensä apurahansaajalta vaaditaan selvitys apurahan käytöstä, tavallisesti noin vuoden kuluessa viimeisen erän nostamisesta. Työskentelyavustuksen saaneen kääntäjän selvitykseksi riittää apurahalla käännettyjen teosten luettelo. 

Hyvän tavan mukaista on kiittää apurahasta – ja mainita saadusta tuesta julkaistun käännöksen alkulehdellä.

Apurahaa ei aina saa, vaikka katsoisi sen ansaitsevansa. Hyviä ja varteenotettavia hakemuksia on usein moninkertaisesti enemmän kuin jaettavaa. Esim. taiteilija-apurahaahakevista myönteisen päätöksen saa vuosittain vain noin 10 prosenttia hakijoista. Hakeminen kannattaa silti. Mitään ”kehtaamiskynnystä” apurahojen hakemisessa ei ole. Hyvien hakemusten runsaudella voimme näyttää päättäjille, että tukea todella tarvitaan.

Artikkeli on julkaistu Kirjallisuuden kääntäääjän selviytymisoppaassa 2013 ja sen ovat kirjoittaneen kääntäjät Kristiina Drews ja Kristiina Rikman. Artikkelin on tarkastanut ja päivittänyt kääntäjä ja kustantaja Heikki Karjalainen.