Artikkeli on julkaistu 25.2.2022.

Kirjallisuuden kääntäjän kustannussopimus solmitaan kääntäjän ja kustantamon välillä aina ennen käännöstyön aloittamista. Sopimus ei saa olla lainvastainen eikä se saa rikkoa hyvää tapaa. Käännössopimus kuuluu sopimusvapauden piiriin, joten sopimuksessa voidaan mainita yksityiskohdat, joita sopijapuolet pitävät tarpeellisina. Yksinkertaisimmillaan kääntäjän kustannussopimus voisi siis sisältää vain kääntäjän ja kustantajan nimen sekä käännettävän teoksen.

Käytännössä sopimuksessa on hyvä olla mainittuna ja riittävän yksiselitteisesti kirjoitettuna kaikki se, mitä on sovittu, ja sopimuksesta tulisi löytyä vastaus potentiaalisiin ongelmakohtiin. Tässä artikkelissa esitetään Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kanta siihen, mitkä seikat ainakin tulee kääntäjän kustannussopimuksessa olla mainittuina. Joissakin yksityiskohdista esitetään myös suosituksia sovittavasta sisällöstä. Artikkelin pohjana on käytetty SKTL:n lakimiehen, Karola Baranin, koulutusmateriaalia sekä Heikki Karjalaisen kääntämää CEATL:n ohjetta Guidelines for fair translation contracts.

Ensimmäisenä on hyvä tiedostaa, mistä kääntäjän kustannussopimuksessa sovitaan. Kustannussopimuksessa kääntäjä luovuttaa käännöksen käyttöoikeudet osittain tai kokonaan kustantajalle ja saa siitä korvauksen, käännöspalkkion.

Sopimuksen alussa voi olla toteamus siitä, että kustantaja vastaa siitä, että alkuperäistekijältä on hankittu oikeudet teoksen kääntämiseen. Kääntäjä osaltaan vastaa siitä, että hän on teoksen kääntäjä eikä käännöstä rasita kenenkään kolmannen oikeus.

Kaikki siirrettävät oikeudet kannattaa mainita erikseen. Usein sopimus käsittää painetun kirjan oikeudet. Lisäksi voidaan sopia e- ja äänikirjan kustannusoikeuksista. Nämä ovat digitaalisia, joten on hyvä miettiä, miten pitkäksi ajaksi oikeudet myy. Lisäksi voidaan sopia siitä, että teos voidaan julkaista osina. Tämä on oma käyttönsä ja voi tarkoittaa esim. teoksen julkaisemista jatkokertomuksena nettiportaalissa tai aikakauslehdessä. Ne oikeudet, mistä ei ole kustannussopimuksessa sovittu, jäävät kääntäjälle. 

Kustantaja ei yleensä maksa kääntäjälle palkkaa, vaan korvauksen oikeudesta käyttää käännöstä sopimuksessa mainituilla tavoilla. Tästä seuraa, että kääntäjä on käännöksen ilmestyttyä yhä käännöksen oikeuksien omistaja. Oikeuksien omistajana kääntäjä voi myydä käyttöoikeuden uudelleen toiseen käyttötarkoitukseen, esimerkiksi dramatisoitavaksi, tai toiselle kustantajalle tilanteessa, jossa kirja ei ilmestykään sovitussa ajassa tai kustantaja ei ota kirjasta lisäpainoksia tietyn ajan kuluessa, vaikka kääntäjä on kustantajalta tästä kysynyt.

Kääntäjä ei välttämättä luovuta kustantajalle painetun teoksenkaan kustannusoikeuksia määrättömäksi ajaksi, vaan oikeuksien luovuttamisen voi sitoa joko aikaan tai painosmäärään. Lisäksi käännöksen oikeuksien luovuttaminen voi joskus olla sidottu alkuperäisen tekijän luovuttamien oikeuksien kestoon. Sopimukseen voidaan myös laittaa merkintä, että mikäli alkuperäisen teoksen oikeudet palautuvat tekijälle, palautuvat käännöksen oikeudet automaattisesti kääntäjälle.

Käännössopimuksessa kääntäjä luovuttaa kustantajalle vain taloudellisia oikeuksia. Moraalisilla oikeuksilla suojataan tekijäpersoonaa ja ne jäävät aina kääntäjälle. Kääntäjällä säilyy käännökseensä tekijyyteen perustuva isyysoikeus, jonka perusteella tekijällä on oikeus tulla mainituksi, kun teosta käytetään. Lisäksi tekijällä on käännökseensä respekti-oikeus, joka kieltää teoksen muuntelun siten, että se loukkaa tekijän taiteellista arvoa tai omaperäisyyttä.

Kustannussopimukseen on hyvä ottaa ehto siitä, että kustantaja perehtyy kääntäjän lähettämään käännökseen kohtuullisessa ajassa ja kertoo oman näkemyksensä, mahdolliset korjausehdotuksensa. Kääntäjä tekee uuden version, jonka kustantaja taas lukee. Kääntäjälle on aina varattava mahdollisuus tutustua lopulliseen tekstiin. 

Sopimus syntyy neuvottelun tuloksena

Sopimus syntyy neuvottelujen tuloksena ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Vaikka kustantamo on sopimustilanteessa usein vahvempi osapuoli ja saattaa pyrkiä sanelemaan sopimuksen ehtoja, tulee kääntäjän valvoa omia oikeuksiaan ja etujaan. Jo ennen sopimusneuvotteluihin menoa kannattaa laatia luettelo omista reunaehdoista, joista ei ole varaa tinkiä.

Vastapuolta ei kannata nähdä vihollisena, vaan yhteistyökumppanina, jonka kanssa kohtuulliseen sopimukseen pääsy on kaikkien etu. Jos neuvottelut sujuvat hyvässä ja rakentavassa hengessä, se on mukavampaa molemmille ja voi vaikuttaa työtilaisuuksiin tulevaisuudessa. Hyvä sopimus on sellainen, jossa molemmat osapuolet ovat tulleet toisiaan vastaan.

Tutustu mahdollisuuksiesi mukaan käännettävään teokseen ennen sopimusneuvotteluja, jotta osaat ottaa kantaa työn vaativuuteen ja aikatauluun. Huomio, että lisätyöstä, kuten sanastojen ja hakemistojen laatimisesta, tulee tehdä oma sopimuksensa ja saada erillinen korvaus.

Esitä reunaehtosi ja perustele ne. Kerro myös, miksi juuri sinä olet haluamasi korvauksen arvoinen ja avaa omaa osaamistasi. Kuuntele vastapuolta ja pyri ymmärtämään myös hänen kantansa ja perustelunsa. Ole realistinen, päämäärätietoinen ja asiallinen. Älä päästä tunteita pintaan, vaikka neuvottelut tuntuisivat joutuvan umpikujaan. Pyydä tarvittaessa harkinta-aikaa ja näytä sopimusluonnosta asiantuntijalle, esimerkiksi SKTL:n lakimiehelle.

Palkkiosta sopiminen

Sopimusneuvotteluissa keskeisenä tekijänä on raha, työstä maksettava käännöspalkkio. Palkkioperusteena on yleisimmin merkkimäärä, 1000 merkiltä esimerkiksi 15 euroa. Merkkeihin lasketaan kaikki Unicode-standardin merkit, mukaan lukien välilyönnit. Merkit lasketaan aina valmiin käännöksen käsikirjoituksesta. Runoista, sarjakuvista ja lastenkirjoista maksetaan tavallisimmin könttäpalkkio, jolloin palkkion määrän arvioiminen voi olla hankalaa.

Kirjallisuuden kääntäjien palkkiokyselystä saat käsityksen siitä, millainen on tämän hetken hintataso. Älä myy työtäsi liian halvalla, sillä tavoitteena on, että jokainen kääntäjä saisi kohtuullisen toimeentulon käännöstyöllään. Hintojen polkeminen haittaa koko kääntäjäkunnan palkkiotasoa.

Ota työsi hinnoittelussa yleisen hintatason ohella huomioon oma erityisosaamisesi ja käännettävän teoksen vaatimustaso sekä oma ja kustantamokohtainen palkkiokehitys. Jos olet uusi alalla, älä pidä sitä automaattisena perusteena laskea työsi hintaa. Liian alhaista hintatasoa voi myöhemmin olla vaikea hilata ylöspäin.

Käsikirjoituksesta käännettäessä on sovittava korvaus lisätyöstä, joka seuraa alkuperäiskäsikirjoitukseen mahdollisesti tulevista muutoksista. Myös mahdollisesta asiantuntija-avusta on sovittava.

Kirjallisuuden kääntäjien palkkio muodostuu harvoin kokonaan tai edes osittain rojalteista. Mikäli kuitenkin on tilanne, jossa päädytään maksamaan palkkio kokonaan rojalteina, tulisi painetun teoksen rojaltin olla suuruudeltaan vähintään 21 % kirjan nettomyynnistä. Rojaltit tilitetään kerran vuodessa ja kustantamon tulee myös esittää raportti, josta käyvät ilmi kirjan myynti ja myynnistä vähennettävät kulut. 

E- ja äänikirjojen osalta sovitaan usein könttäpalkkiosta, jotka tällä hetkellä valitettavasti ovat vain muutaman satasen luokkaa. Koska ko. tuotteet ovat sähköisessä muodossa eikä niiden painos lopu eikä niistä myöskään toistaiseksi saa kirjastokorvausta, kannattaa vakavasti harkita rojaltipalkkiota niiden osalta. Rojaltia saa myös, jos kustantaja lisensioi teoksen kirjastokäyttöön. Rojaltipalkkiot ovat toistaiseksi enintään muutamia prosentteja. Palkkiotilannetta kannattaa seurata aktiivisesti.

Älä tee käännössopimusta, jossa kustantamo ei maksa lainkaan käännöspalkkiota. Vaikka saisit käännöstyöhön merkittävän apurahan, tulee kustantajan silti maksaa taloudellisista oikeuksista, jotka hän käännökseesi saa. Tässä kannattaa pitää pää kylmänä, vaikka kuinka tekisi mieli päästä kääntämään lempikirjailijaansa.

FILIn apuraha pienilevikkisen kirjallisuuden käännättämiseen tulee maksaa suoraan kääntäjälle, mutta ei koskaan ainoana korvauksena, jonka kääntäjä työstään saa.

Palkkion maksamisesta tulee tehdä merkintä sopimukseen. Hyvä käytäntö on, että kääntäjä saa ennakkona kolmanneksen käännöspalkkiosta ja loput kaksi kolmannesta käännöksen luovuttamisen yhteydessä.

Arvonlisäverosta

Käännössopimuksessa ei ole kyse työsuhteesta, eli veronäkökulmasta on työn osalta kyse palvelun myynnistä. Sopimukseen sisältyy myös tekijänoikeuksien siirtäminen. Niistä saadut korvaukset ovat arvonlisäverolain mukaan arvonlisäverottomia, kun taas työstä maksettu osuus ei.

Kirjallisuuden kääntämisen alalla on aika vakiintunut tulkinta, että koko palkkio on korvaus oikeuksien siirrosta ja siten alv-vapaa. Jos kustannussopimuksesta kuitenkin ilmenee, että on sovittu myös työn korvaamisesta, on turvallisinta eritellä työnosuus ja osuus oikeuksien siirrosta. Työn osuuteen lisätään jo sopimuksessa arvonlisävero, mikäli kääntäjän arvonlisäverollinen myynti ylittää vuodessa alv-rajan, tällä hetkellä 15 000 euroa.

Mistä muusta on sovittava?

Sopimuksesta tulee käydä ilmi kieli, josta teos käännetään ja käännetäänkö se mahdollisesti välikielen kautta, jolloin käännöksen julkaisutiedoissa tulee olla siitä maininta.

Sopimuksessa sovitaan, milloin kääntäjä saa alkutekstin ja milloin valmis käännös luovutetaan kustantajalle. Mikäli kustantamo ei pysty toimittamaan alkutekstiä ajoissa, käännöksen luovutusta viivästetään vastaavasti.

Sopimuksessa on hyvä olla maininta siitä, mitä tapahtuu työn peruuntuessa. Myös force majeure -tyyppisestä käännöstyön tekemisen tai kirjan ilmestymisen estävästä tilanteesta on hyvä sopia. Yleinen käytäntö on, että kääntäjä saa pitää ennakkona saamansa maksun, mutta hän voi olla oikeutettu myös suurempaan korvaukseen, jos kustantamo vetäytyy yhteistyöstä. Kääntäjällä tulisi olla oikeus saada korvausta myös ajasta, jona hän ei ole voinut ottaa vastaan muuta työtä.

Lisäksi on syytä sopia tiedotuksesta ja markkinoinnista. Kääntäjän ei pidä ilman erillistä korvausta osallistua kirjan markkinointiin. Ei kannata mennä siihen halpaan, että esillä oleminen on ilmaista julkisuutta ja tehdä ilmaista työtä.

Myös tekijänkappaleista sovitaan. Ne tulee luovuttaa kääntäjälle viipymättä painoksen valmistuttua, ja myös ääni- ja digikirjoista heti niiden ilmestyttyä.

Sopimuksen loppuun tulee maininta, että lisäykset ja muutokset sopimukseen tehdään kirjallisina ja ne tulevat voimaan molempien osapuolien allekirjoituksella. Lisäksi kannattaa mainita, että mikäli mahdollinen erimielisyys ei ratkea neuvottelemalla, asia käsitellään esim. Helsingin käräjäoikeudessa.

Artikkelin on kirjoittanut Hanna Pippuri ja sen sisällön on tarkistanut SKTL:n lakimies Karola Baran.